Tekemisen henki, hengen tekeminen

Hyvät kutsuvieraat, arvoisa taiteilija
Ärade gäster, bästa konstnär
Eräässä haastattelussaan hienostunut virolaissäveltäjä Arvo Pärt kertoi kysyneensä joltain taksinkuljettajalta, miten hänen tulisi työskennellä, jotta tuloksena olisi mahdollisimman laadukas sävellys.

“Teidän on rakastettava jokaista nuottia, jonka kirjoitatte”, kuului vastaus. Yleistettynä tämä lause kuuluisi: on rakastettava jokaista pienintäkin tekoa, jonka teemme. Siten takaamme laadukkaan tuloksen, mutta myös onnellisen elämän.

Kuvatessaan omaa työskenteluään taiteilija Päivi Rintaniemi mainitsi ohimennen: “Nautin jopa jokaisesta viivasta, jonka maalaan esineen pintaan”. Tämä lause ilmentää hänen työskentelynsä eetoksen, “tekemisen hengen” yhdenmukaisuuden Pärtin noudattaman periaatteen kanssa. Sen siivittämänä ovat syntyneet hänen yksittäiset teoksensa ja käyttöesineensä. Korkea laatu, suorastaan antiikin Kreikkaan verrattavissa olevat klassiset linjat ovat hänen töidensä ominaispiirteitä. Itselleni ne välittyivät aamuisilla työmatkoillani jopa raitiovaunun ikkunaan hänen Helsingin Bulevardilla olevasta Amfora-liikkeestään.

Laadun käsite on keskeinen erityisesti Aristoteleen etiikassa: jotta jokin olio täyttäisi oman eettisen funktionsa, on sen hoidettava mahdollisimman laadukkaasti sitä tehtävää, mihin se on tarkoitettu. Veitsen tehtävä on olla terävä, huilunsoittajan tulee soittaa hyvin. Ihmiselle Aristoteles sanoo: “Olkoot siis tekemänne teot tietyn laatuisia, sillä juuri niiden laadusta riippuu se, millaisiksi luonteenpiirteet määräytyvät.” Tämä on myös ainoa keino saavuttaa onni, joka Aristoteleella ei ole jokin mielen ailahdus tai olotila, eudaimonia. Onni on eupraxia, arjen tekemisen jatkuva juonne. Se syntyy siitä, että ohuinkin viiva ja pieninkin nuotti piirretään siten, että piirtäjässä vahvistuvat oikeintoimimisen ja hyvintekemisen taidoiksi kutsumani taidot.

Kun “tekemisen henki” on tällä tavoin laatuun pyrkivä, välittyy pyrkimys työn tuloksen tarkkalijaan tehden hänenkin henkeään.

Tekemisen tavan laadukkuuden ja onnellisen elämän välisen yhteyden ymmärtäminen on meiltä kuitenkin nykyään unohtunut. Kaikista laatumittareista ja arvokeskustelun vellonnasta huolimatta – tai kenties juuri niiden takia – elämme aikaa, jonka taloudellinen perusta on osoittautunut hiekalle rakennetuksi. Emme ole ottaneet todesta sitä, että tuloksen laatu on yhteydessä sen tekemisessä välttämättömien yksittäisten tekojen eettisyyden asteeseen – olkoon kyse sitten hallinno uudistamisesta, nuotin kirjoittamisesta tai saven muovailemisesta.

Juuri laatu on sitten myös se, mikä luo luottamuksen, sen perimmäisen voiman, joka kantaa elämän epävarmuudessa. Taiteilija Päivi Rintaniemen elämä ja tuotanto ei, käsitykseni mukaan, olekaan tulos jostain etukäteissuunnittelusta, joita nykyään kaikkialla hanakasti vaaditaan. Mielikuvani on, että hän on luottanut elämän kantavan, mikäli hän tekee uskollisesti sitä, mikä hänen tehtäväkseen on luontunut.

Förtroendet är någonting gott inte bara som sådant, det har även mången praktisk innebörd. De undersökningar man gjort just här i Österbotten, har visat, hur livslängden ökar, hälsan stärks och arbetet löper väl i en förtroendenfull atmosfär. Som exempel på aktivitet som väcker förtroende har man nämnt den finlandssvenska kulturverksamheten i denna region.
Luottamus syntyy sen seurauksena, toimimmeko oikeudenmukaisesti, kannammeko vastuun ja hoidammeko velvollisuutemme.

Paitsi että nyt, täällä Pohjanmaan taidemuseossa, saamme katsella taiteilija Päivi Rintaniemen teosten esteettisyyttä, saamme samalla siis myös kosketuksen siihen eettisyyteen, joka niiden tekemisen tapaan sisältyy.

Taiteessa olennaisin on kuitenkin aina sanoin selittämätöntä, tiedollisesti avautumatonta. Antakaamme siis näiden esineiden vaikuttaa suoraan emootioihimme. Näin niiden kokeminen lisää luottamustamme siihen, että kauneus eli esteettisyys, totuus eli episteemisyys ja hyvyys eli eettisyys kulkevat aina käsikädessä. Näin myös se henki, millä nämä esineet on tehty, kehittää meidän eetostamme, “tekee henkeämme”.

Hyvät vieraat, arvoisa taiteilija, ärade gäster, bästa konstnär. Näillä sanoilla julistan tämän näyttelyn avatuksi! Med dessa ord förklarar jag utställningen öppnad!